Eurooppa ajautui sisällissotansa (1914-1945) uuvuttamana turmeluksen yhä synkkenevälle polulle.
Globalisaatio on pakottanut maanosan yhdentymään Brysselin pikkubyrokraattien alaisuudessa. Eurooppaa otteessaan pitävät pikkubyrokraatit ovat kuin Ithakan saarella Penelopea piirittävät kosijat, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen Odysseuksen ollessa merillä.
Kaikki Euroopan ryöstöön osallistuneet eilisen viholliset pelkäävät sitä yhä. Ne osallistuvat sen saartoon ja haluavat nähdä sen silvottuna.
Kaikesta tapahtuneesta väsyneet henkilöt lankeavat ansaan ja edistävät tätä hajoamista.
Emme kuitenkaan me. Emme anna seireenien laulun vietellä itseämme, vaan jatkamme matkaamme saapuaksemme Ithakalle, valloittaaksemme ja vapauttaaksemme sen ja palauttaaksemme sen suuruuden.
Me voitamme eurostaasin ja euroskeptisismin ja perustamme kansojen, sivilisaation, perinteen, sosiaalisen perustan, vallankumouksellisuuden ja voiman varaan perustuvan Euroopan. Euroopan tulee olla samaan aikaan konfederatiivinen ja imperiaalinen, sillä imperiumi suojaa sen kansakuntia, alueita, identiteettejä, vapauttaan ja itsenäisyyttään sekä päättäväisesti hyödyntäen suunnatonta henkeään, geneettistä identiteettiään ja kykyään hallita kohtaloaan.
Alistuvien ja hajottavien voimien välissä etenemme varmoin askelin ja valppain silmin.
Tavoitteemme on vallata Bryssel kokonaisuudessaan. Etenemme ruohonjuuritason toimijoista eliitteihin, kulttuurivallankumouksesta todelliseen vaihtoehtoon ja poliittiseen voittoon asti. Eteenpäin, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, eteenpäin!
Ja aivan kuten Ithakalla, emme anna armoa kosijoille!